T niin kuin TYÖ

Yksi tärkeimmistä teemoistani on työ ja työllisyyden lisääminen. Seuraavalla vaalikaudella keskeisen tavoitteen tulee olla työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin. Nyt se on noin 72, joka oli tämän kauden tavoite. Sen toteutumiseen ei moni vielä pari vuotta sitten uskonut, mutta määrätietoisten päätösten ja suotuisan talouskasvun myötä siihen päästiin. Samanlainen tekemisen meininki on tässä asiassa oltava seuraavallakin kaudella. Näissä eduskuntavaaleissa on itse asiassa hyvinkin paljon kyse siitä, minkälaisen työllisyyspolitiikan toivot Suomessa jatkuvan.

Eikä työllisyysasteen nostamisesta ihan turhaan kohkata. Valtiovarainministeriön peukalosäännön mukaan yhden prosenttiyksikön nousu työllisyysasteessa vahvistaa julkista taloutta pysyvästi 800 miljoonalla eurolla. Tämä on juuri sitä rahaa, jolla mahdollistetaan muun muassa sosiaaliturva ja hyvinvointivaltion palvelut. Myös työttömyyden kustannukset ovat valtavat: joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 miljardia euroa vuodessa.

Sininen Tulevaisuus on nykyisessä hallituksessa vienyt eteenpäin lakihankkeita, joilla on mm. vaadittu työttömyysturvan vastikkeeksi aktiivisuutta, lisätty palkkatuen käytön mahdollisuuksia, panostettu uudelleen kouluttautumisen mahdollisuuksiin ja etsitty keinoja madaltaa pienten yritysten kynnystä palkata uusia työntekijöitä. Minusta nämä kaikki ovat hyviä asioita. Niiden myötä yhä useampi suomalainen on saanut töitä.

Osasta näistä uudistuksista on käyty hyvin kiivasta julkista keskustelua, ja työmarkkinajärjestöt ovat masinoineet isoja poliittisia lakkoja joidenkin hankkeiden vastustamiseksi. Sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat olleet lakoissa aktiivisesti mukana ja kertoneet muun muassa, että valtaan päästessään kumoaisivat lain, jolla vaaditaan aktiivisuutta työttömältä sen vastikkeeksi, että hän saa valtiolta työttömyyskorvausta.

Minusta Suomessa ei pidä voida vain oleskella valtion rahoilla, vaan jokaisen työkykyisen tulee kantaa kortensa kekoon. Kaikkien työikäisten ja -kuntoisten tulisi pyrkiä tekemään joko töitä tai jotain muuta kehittääkseen itseään tai yhteiskuntaa tavoitteenaan lopulta työllistyä.

Siksi työttömyyskorvauksen vastineeksi pitää voida vaatia sitä, että työtön hakee aktiivisesti töitä tai osallistuu järjestettävään koulutukseen, jonka myötä voi mahdollisesti uudelleen kouluttautua, jos omalta alalta ei enää löydy töitä. Yhteiskunnan tehtävänä on sitten varmistaa se, että tällaisia mielekkäitä mahdollisuuksia on tarjolla. Lisäksi on syytä tarkastella, voisiko vapaaehtoistyö, esimerkiksi urheiluseuroissa tehtävä erittäin merkittävä työ, täyttää vaatimuksen tarvittavasta aktiivisuudesta. Kun ihminen tekee jotain, minkä kokee hyödylliseksi itselleen ja häntä ympäröivälle yhteisölle, hän todennäköisemmin myös työllistyy.

Sitten on toki ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä tai eivät muista syistä pysty tekemään työtä. Syitä on monia ja tilanteet erilaisia. Näitä ihmisiä varten meillä on oltava toimiva sosiaaliturvajärjestelmä. Seuraavan vaalikauden tärkein uudistus onkin sosiaaliturvan järkeistäminen. Lähes kaikki puolueet sanovat, että sosiaaliturvan on oltava työntekoon kannustava. Sinisille se tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvan varassa elävä ihminen voi vastaanottaa lyhytaikaisia töitä joutumatta järjettömään byrokratiakierteeseen, joka lopulta johtaa siihen, että hänelle jää tehdystä työstä vähemmän rahaa käteen kuin sosiaaliturvasta olisi jäänyt. Nykytilanne on nimittäin valitettavasti joskus tämä. Ihmiset joutuvat laskemaan, kannattaako heidän mennä töihin vai mieluummin jatkaa sosiaaliturvan varassa elämistä. Tällaista tilannetta ei koskaan saisi olla.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *